Heppakakku ♥ ja tarina ikuisesta rakkaudesta

Tyttäreni oli pienestä asti hento. Pelkäsi jopa muurahaisia. Eikä ikinä tahtonut lemmikkiä. Lintu häkissä näytti pelottavalle... Sitten tyttäreni lähti kouluun...
Melkein kaikilla kavereilla oli lemikki.  Tyttöni kävi kylässä ja tuli kotiin säikähtyneenä. Itkien hän kertoi kun koira hyppäsi riemussaan ja hän säikähti tai kissa lähestyi tai.... Pelkoa on vielä jonkin verran, mutta kasvoi yli :-)
Sitten tuli kausi kun melkein kaikki tyttökaverit alkoivat harrastaa ratsastusta. Tyttäreni ei ollut kiinnostunut, mutta huomasi, että yhteys kavereiden kanssa pikku hiljaa alkoi hävitä. Kaikki olivat puhunneet hevosista ja hän ei pysynyt mukana :( Välillä tyttäreni kävi kavereiden kanssa tallille ja katsoi heidän tunteja ja auttoi hevosien hoidossa. Ihmettelin, että hän uskalsi tulla edes lähelle hevosta. Hevoset ovat kissoja ja koiria paljon isompia :D
Yhtenä päivänä tyttäreni tuli ja sanoi, että hän haluaa harrastaa ratsastusta. Miehen kanssa mietimme asiaa vähän aikaa ja päätös tuli: kokeillaan!
Talutustunnilla joskus tyttäreni "joutui" Jojon selkään ja valitti ettei oikein halua, kun muut lapset puhuivat, että se joskus potkii, näykkii, raivostuu... Rauhallisten tyttöni käsien alla Jojo rauhoittui. Tyttö voitti pelkonsa, tuli hevosen luo rakkaudella ja sai ystävän. Ei enää mikään muu hevonen kiinnostanut niin paljon kuin Jojo. Harrastus jatkui jo pari vuotta ja joka tunti kun ratsasti muilla hevosilla kuin Jojolla oli ihan ok, mutta vain Jojon kanssa ratsastustunnit olivat huippuja.
Eilen kaveri oli ratsastustunnilla ja soitti tyttärelleni ilmoittamaan, että Relanderin ponitallissa on ilmoitus missä lukee, että Jojo (Lawn's Lover Boy) on myynnissä. Tyttö itki niin paljon, että sai minutkin itkemään. Harmittaa, ettei ole mahdollisuutta ostaa sitä hevosta itselle. Toivon vain, että tyttäreni saa joskus tietää missä se on ja vaikka joskus nähdäkin...

Lohdutusta tuo se, että tänä vuonna tein tytölle synttärikakun Jojon kuvasta. Toivo kuulosti mahdottomalta toteuttaa, mutta pärjäsin. Kaikki hevostytöt olivat riemuissaan, kun näkivät kakun ja toinen jopa huusi: "Tämä onkin Jojo". Ja niin se olikin.
Se jopa voitti viime vuoden esteratsastuskakun.
Tein kakun kuvan tämän valokuvan mukaisesti:

Muokkasin sen näin, että saisin ääriviivat

                              kiersin vähän








ja maalasin pastaväreillä.

Ja tässä nyt ohjekin:

Pohja:

6 kananmunaa (riko isoon lasiin)
sokeria lasissa  yhtä paljon kuin munia,
jauhoja lasissa yhtä paljon kuin munia, puolet vehnäjauhoa ja puolet perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

5 dl kermaa
500 g mascarpone-juustoa
2 rl vaniljakastike-jauhetta
omenahilloa (itsetehtyä)
mansikoita
vadelmia
3 prk suklaakermaa

Leikkasin pohjan kolmeen osaan. Alimmaiseen kerrokseen levitin omenahilloa, laitoin vadelmat ja levitin mascarpone-kermavaahdosta puolet. Sitten laitoin toisen kakkupohjan. Siihen levitin omenahilloa, laitoin mansikat ja levitin loput mascarpone-kermavaahdosta. Sitten laitoin viimeisen kakkupohjan.
Kuorrutteeksi ja koristeeksi käytin ensimmäistä kertaa Valion suklaakermaa ja olin positiivisesti yllättynyt. Maku oli todella hyvä.