Vieraskielisen bloggaajan murheet: blogin lopetus?

Viime viikolla blogini nousi jo toista kertaa top kymppiin Top100ruokablogit.fi - listalla. Kaikessa onnessa ilmoitin asiasta facebookissa. Työkaverit kyselivät onko jo tullut hyviä yhteystyötarjouksia. Jotain kyllä tuli, mutta ei kuitenkaan niin mahtavia, että olisin harkinnut vanerintekoa lopettamaan.

Bloggaaminen on alusta asti ollut vain kiva harrastus. En ole blogin kautta tienannut mitään, eikä se ole tarkoitus. Kokeilutuotteita olen monesti saanut ja niistä olen kirjoittanut.
Olen osallistunut monissa kilpailussa ja sitä kautta olen voittanut erilaisia palkintoja.

Mutta, kuten aina, on myös toinen puoli. Bloggaamimen vieraalla kielellä on todella vaikeaa. Olen jo monta kertaa miettinyt miten paljon helpompaa olisi kirjoittaa blogia bosniaksi, mutta....

Ei ole ikinä ollut salaisuus, että kohtuullisen hyvin kieliopin takana en ole minä, vaan minun kohta jo 14v tytär -sihteeri, joka säänöllisesti korjaa minun kirjoitusvirheitä. (Tuo "kohta jo 14v" on liioittelua, että saisin Amran hyvänmieleseksi ja niin päin tämä teksti julkaisukuntoiseksi).

Amra on tällä hetkellä siinä iässä, milloin kiinnostus yhteystyöhön on vaihtelevaa. Joskus se sujuu ongelmatta. Joskus se vaatii pitkää neuvottelua ja joskus minä tarjoan jopa pientä korvausta. Silti ei välttämättä saa vaivansa (tai rahansa) vastinetta. Esimerkiksi toisena päivänä työkaveri tuli käymään ja sanoi, että blogissani on kirjoitusvirhe. Otin kynän heti käteen ja pyysin tarkennusta, että saisin virheen korjattua. Ja mikä parasta! Kirjoitusvirhe oli otsikkossa:

New York Cheese Cake joulun tähdestä 

Kaveri nimittäin tiesi, etten varmasti leiponut mitään myrkyllisestä joulukukasta, mutta mitas meidän Amra? No, pikkuneidin vastaus oli juuri hänen ikäänsä sopiva:

"Meillä on sovittu, että korjaan kielioppivirheitä. Pitäisikö minun muka vielä miettiä sitä mitä sinä halusit sanoa?"

Ja silmät tietenkin pyörivät samassa tahdissa ...

Ei kai nyt tarvitse äitiä auttaa... Se on kuitenkin vain hänen typerä blogi. Ihan niin kuin joku sitä edes lukee.....

Ja minä nyt täällä pähkäilen miten saisin tätä blogia pysymään hengissä. Ei tämä ole mikään pakollinen meininki, mutta aivan liian tärkeä minulle, että lopettaisin. 

Yksi ratkaisu olisi odottaa muutama vuotta ja saada Ajlan apua. Onhan se totta, ettei Ajla vielä osaa kunnolla lukea, ei edes kelloa, mutta parin vuoden päästä se on jo paljon minua edellä. Ainakin suomenkielen osaamisessa. Se on niin jännä juttu, että lapset oppivat kieltä niin helposti, ilman minkäänlaista panostamista. Minä taas koko ajan teen parhaani ja silti ei minkäänlaisia tuloksia. 

Ei oikein hyvä tulevaisuus luvassa blogilleni. Aika menee niin nopeasti. Kohta Ajla on myös murrosiässä. Nuorin lapseni Danis on poika. Pojasta ei varmasti mitään apua sihteerihommissa....

Voisin toki jatkaa ihan omilla. Halukkaat ymmärtäisivät! Ei siinä kummempaa ongelmaa kuin kaksoiskonsonantit siellä missä ei pitäisi olla ja niiden puute siellä missä ne ovat välttämättömiä. Ja siihen vielä sekoitettu Savonmurre (yhdellä r - kirjaimella tietenkin!!!!). Ja se ei vielä  tarkoita sitä, että tuplavokaalien kanssa minulla ei ole ongelmia. ON todellakin! Kauan on kestänyt oppia, että olen rouva, eikä ruova (vaikka en tunne itseäni oikein sellaiseksi). Ja vielä en ole varma oliko se mitä kuulin tänään työkaverilta juoru vai jouru...(mutta se ei ole olekaan tärkeää, unohdin koko jutun samantien kuitenkin). Se mikä on tärkeää, on esimerkiksi jos sinä yllättäen ilmestyt meidän kotiovelle ruokailuaikana en tiedä kutsuisinko sinut koukka- vai kuokkavieraaksi. Sen sijaan kutsuisin sinut tervetulleeksi ruokapöydän ääreen, sillä Bosnian perinteen mukaan meillä aina tehdään yksi ylimääräinen annos, sitä varten jos joku piipahtaa yllättäen...

Eli nämä ovat vieraskielisen bloggaajan murheita. 

Tälläisella kielitaidolla ei voi jatkaa yksin. Toistaiseksi päivitän blogiani sillä tähdellä miten sihteerille käy ja yritän kehittää omaa osaamista, kuten olen tehnyt kaikki ajat. En halua luopua blogistani, mutta tuntuu, että kohta tulee pakko. Jatkan toistaiseksi näin ja yritän parhaani. Kestäkööt mitä kestää!

Ja  jälkikirjoituksena mustikkajuustokakku:

Pohja:
(28 cm irtopohjavuoka)

200 g kaurakeksejä
50 g voita
Murskaa keksit ja lisää voisula. Sekoita ja laita leivinpaperilla vuoratulle irtopohjavuoalle. Laita jääkaappiin odottamaan.

Täyte:

4 dl kermaa
400 g tuorejuustoa
120 g sokeria
4 keltuaista
1 dl vettä
2 liivatelehteä

Vatkaa 3 dl kermaa vaahdoksi. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Vatkaa 1 dl kermaa tuorejuuston kanssa. Keitä vesi ja sokeri 121 asteeseen. Vatkaa keltuaiset ja lisää kuuma sokerivesi. Lisää seokseen myös liivatelehdet, josta olet puristanut vedet pois. Vatkaa seos juustoseoksen kanssa ja lisää siihen kermavaahto. Älä kuitenkaan vatkaa kermaa siihen,  vaan sekoita lusikalla varovasti. Laita keksipohjan päälle ja siirrä jääkaappiin hyytymään.

Kiille:

1 dl hyytelösokeria
2 dl vettä
5-6 dl mustikoita

Asettele mustikat kakun päälle. Kiehauta vesi ja lisää hyytelösokeri. Levitä liemi lusikalla mustikoiden päälle.
 Itse tein väin puolet hyytelöliemen määrästä ja tuloksena oli oikein sotkunen leikkopinta!

Ja niin, jos haluat tehdä tuore- (ricotta-)juusto itse, ohje löytyi tästä.