Kiertoilmaton Nutellapulla

Kuuntelin usein miten tuttavien kiertoilmauunit paistoivat täydellisesti kolme peltiä pullaa samanaikaisesti. Olin hieman kateellinen, sillä olen elämässäni omistanut kaksi kiertoilmauunia ja pullan paistossa ne ovat olleet surkeita molemmat. Paistoin vain kaksi peltiä kerrallaan ja päällimäinen satsi oli aina liian tumma ja alimmainenkin oli liian tumma, mutta pohjalta. Ensimmäinen uuni oli lattialiesi, vuosimallia 2004, ilmeisesti vanhaa teknologiaa. Jonkun ajan päästä muutimme omakotitaloon asumaan ja teimme unelmien keittiöremontin. Siihen kuului huippuhyvä (tai paremmin sanottuna huippukallis) kalusteuuni, kaikkine huippuominaisuuksineen. Pullien paistotulos ei silti muuttunut miksikään. Vaivaantuneena olen uudelleen haastatellut tuttaviani heidän uuneistaan. He ovat vieläkin paistaneet täydellisiä pullia kolme peltiä kerrallaan. Ja minulla oli jo toisen kerran huono tuuri uuniostoksessa. Kateus hieman kasvoi…

Sitten lähdin opiskelemaan leipuri-kondiittoriksi. Ensimmäisessä pullanpaistotilaisuudessa opetuskeittiön kiertoilmauunissa ilahduin, kun opettaja sanoi, että vaihdetaan peltien järjestystä ainakin kerran paistoaikana. Siis, ammattikeittiössä? Miten se on mahdollista, että koulussa on yhtä surkea uuni kuin minulla kotona? Eikö koulussa pitäisi olla parempi, varsinkin kun kotiuuneja löytyy niin täydellisiä jopa minun tuttavapiirissä? Ihme juttu!

Ja ihmettely ei kuin jatkui. Koulun leipomossa minulle tuli vastaan pinnauuni. Työharjoitteluissa tuli vastaan kaksi lisää. Toinen niistä oli teollisuusleipomon pinnauuni. Ja monta  ammattikiertoilmauunia lisää. Koulun leipomon remontin jälkeen tuli upouusi pinnauuni. Silti joka kerta lopputulos oli niin, että päällimmäinen ja alimmainen pelti näyttivät sellaisilta, ettet olisi uskonut, että kyseessä on edes sama taikinaerä.

Olen taas jututtanut tuttavia, kertonut omista kokemuksista eri paikoista. Vieläkin he paistavat täydelliset pullat, kolme peltiä kerralla, ilman peltien järjestyksen vaihtoa paiston aikana. Ainut ero on se, etten enää ole kateellinen. Nyt vaan naurattaa. Taitaa olla, että meillä jokaisella on erilaiset pullanpaistovaatimukset. En halua sanoa pahemmin.

Ja sitten vaivauduin taikinan määrästä! Pullien leipominen on, kuulemma, niin aikaa vievää ja työlästä, ettei kannata tehdä vähempää kuin puolen litran taikina. Ylimääräiset voi pakastaa tuoreena ja sitten milloin vaan nauttia tuoretta pullaa. Sekin on vähän ristiriidassa minun päässäni. Anteeksi vaan, mutta minä en voi nauttia tuoretta pullaa jos se on  ollut pakastettuna. Silloin minä ”nautin” sulatettua pullaa ja mietin kauanko se on ollut siellä pakkasessa ja voiko olla totta että pakastettu ruoka on yhtä terveellistä kuin tuore. Kohta ruvetaan uskomaan, että pakasteruoka on  jopa terveellisempää kuin tuore ruoka. Kun tarpeeksi useasti sitä kuulee mediassa, niin ihminen rupea uskomaan siihen.
Minä kuitenkin luovuin kaikista nikseistä ja yrittämisistä ja teen jatkossakin ainoastaan 2,5 dl taikinan, mistä saan 12 hyvän kokoista pullaa, mitkä mahtuvat yhdelle pellille. En vältämättä edes käytä kiertoilmaominaisuutta, vaan paistan perinteisesti, mummon tapaan meille pullia. Jos jotain jää, se kelpaa huomiseksi kouluevääksi tai kahvin kanssa. Ei edes vaadi jääkaappia.

Miten teidän kiertoilmauuninne paistaa pullia? Ja teettekö miten ison satsin kerrallaan? Miltä teistä maistuu tuore pulla pakkasesta? Haluaisin kuulla teidän mielipiteitänne. Parhaan vastauksen palkitsen leivonta-aiheisella palkinnolla, minkä kustannan itse! Aikaa vastata on helmikuun loppuun saakka. Muista jättää yhteystiedot. (Arvonta on päätynyt)

Tässä myös ohje millä minä teen sen yhden satsin pullia, mitkä voit tuunata vaikka laskiaispulliksi. Valitsin tällä kertaa Nutellan täytteeksi, kun sitä vesikielellä katsoin somessa joka paikassa. Oli pakko kokeilla itsekin. Tuli parempia kuin hyviä. Ilman kiertoilmaakin!

2,5 dl maitoa
1 pussi kuivahiivaa
1 muna (Riko munan rakenne haarukalla ja sekoita puolet taikinaan. Jätä puolet voiteluun)
1 tl suolaa
1 dl sokeria
7-8 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
100 g margariinia tai voita
mausta halutessasi ½ rkl kardemummalla (nyt lisäsin ensimmäistä kertaa ikinä, kiitos sly-parilleni)
mantelilastuja

2-3 rkl Nutellaa
2 dl kermaa
1 tl vaniljasokeria

Nosta ainekset huoneenlämpöön muutama tunti ennen leivontaa. Kylmät aineet jäähdyttävät
taikinan ja hidastavat nostatusta. Lämmitä maito 42 asteeseen.
Sekoita kaikki ainekset  ja sekoita taikinaksi. Jatka vaivausta, kunnes taikina on sileä ja kimmoisa sekä irtoaa käsistä ja kulhon reunoista. Voit tarvittaessa lisätä taikinaan jauhoja, jos taikina tuntuu liian tahmealta.
Peitä taikinakulho leivinliinalla ja nosta se lämpimään ja vedottomaan paikkaan nousemaan ainakin 20 minuutiksi.
Kaada taikina jauhotetulle leivinpöydälle ja vaivaa se sileäksi.
Paloittele taikinan 12 palaan ja pyörittele ne pulliksi. Nosta pullat leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja peitä leivinliinalla.
Nostata pullia lämpimässä ja vedottomassa paikassa, kunnes ne ovat pulleita, sileäpintaisia
ja kooltaan lähes kaksinkertaisia. Voitele nostatetut ja sileäpintaiset pullat kananmunalla ja
ripottele pinnalle mantelilastuja.
Paista pullia uunin keskiosassa 200 asteessa 15 - 20 minuuttia. Jäähdytä.

Mausta kerma vaniljasokerilla ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Leikkaa jäähtyneistä pullista hattu pois, Pursota pullan alaosaan kermarengas ja täytä se Nutellalla. Laita hattu päälle varovasti.
Lämmitä ylijäänyt Nutella ja valuta pullien päälle.
Ei kuin nauti tuoreesta pullasta!