Oma maa mansikka, muu maa också

Tänään saapui Valiolta joulukuun Leivontafoorumin haasteen palkinto. Se sisälsi nuolijan ja pari patakinnasta. Se oli oikein hyvin valittu palkinto ahkeralle leipurille ja kokkaajalle.
En jotenkin ikinä onnistu pitämään patakintaat puhtaina ja ehjinä. Ne ovat niin kovassa käytössä, että uudetkin viikon päästä näyttävät vuosia vanhoiksi.
Muistan kun tuli Leivotaan-lehden toimittaja ja valokuvaaja meidän kotiin, että yhden valokuvaan valokuvaaja ehdotti, että pidän uunipeltiä kädessä. Hetkessä tajusin, ettei minulla ole kuvauskelpoisia patakintaita koskaan. Samaan aikaan sekä nauratti, että nolotti. Keksimme nopeasti ratkaisun ja siitä syntyi tämä valokuva:

Kuva: Studio Koivunen

Melkein vuosi on mennyt, hain sen jälkeen jo kaksi paria patakintaita, mutta nekin eivät kovin kauan olleet siistejä. Sitä paitsi, jos olisi olemassa "juhla"-pari jossain jemmassa, se olisi yleensä hukassa juuri silloin kun sitä tarvitsee. Nyt, kun sain nämä magneetilla varustetut patakintaat, meinasin pitää niitä pakastimen päällä koristeena ja käyttää vain kun on vieraita. Ei tarvitse nolotta enää.

Kiitos Valiolle!

voittoleivos