Kulttuuriero shokki munkkienkin kautta!

En ole ikinä ajatellut minkä takia en osta munkkeja kahviloissa Suomessa, mutta heti kun menen Bosniaan tai Kroatiaan, ostan niitä koko ajan. Itseasiassa, rupean ostamaan niitä automatkalla Bosniaan jo heti Puolassa. Se on vaan mennyt kotimaisuuden ja koti-ikävän piikkiin.

Nyt, ensimmäisen kerran munkkeja tehdessäni, vieressäni oli minun 15 v apulainen (haitta???) ja yhtäkkiä sain vastauksen, vaikka en kysynytkään mitään!

Ensimmäinen ongelma ilmestyi jo taikinantekovaiheessa:

 -         tytär: Etkö laita kardemummaa?
 -         äiti: No en, tietenkään! Laitan sitruunan kuorta.

 -         tytär: Miksi sitä?
-          äiti: Koska mummi aina teki niin.

Sitten jatkettiin taikinan sekoittamista.

-          tytär: Eikö taikina ole liian kovaa?

-          äiti: Ei ole! Jos taikina on pehmeä, se imee paljon öljyä.

-          tytär: Öljyä? Paistatko munkit öljyssä? Etkö ole ostanut kookosrasvaa?

-          äiti: En ole muuten ostanut. Enkä osta! Öljyssä paistaminen on terveellisempää ja munkit paremman makuisia.

Sitten alkoi kaulintavaihe.

-          tytär: Mitä sinä teet?

-          äiti: Kaulin taikinaa. Kuinka niin?

-          tytär: Minkä takia?

-          äiti: Miten muuten saan munkit muotoiltua?

-          tytär: Pyörittele pieniä palleroita.

-          äiti: ?????

-          tytär: Niin me teimme kotitaloustunnilla

-          äiti: Taidan jättää se oppitunnin väliin tällä kertaa. Katso nyt miten minä teen!

Katselun ja ihmettelyn jälkeen tuli paistoaika, öljyssä tietenkin.

-          tytär: Missä on sokeri?

-          äiti: Mikä sokeri?

-          tytär: Hienosokeri.

-          äiti:   Mitä varten?

-          tytär: Munkkeja pitäisi kuumana pyörittää sokerissa, heti valuttamisen jälkeen.

-          äiti: Minä en ainakaan pyöritä omia munkkejani missään naksuttelevassa hienosokerissa!

-          tytär: ???????

-          äiti: Siivilöin pinnalle tomusokeria!

-          tytär: No minä en syö niitä ollenkaan.

-          äiti: Miten vaan. Saat toki pyörittää itsellesi munkkeja hienosokerissa, ei se minua haittaa. Minä vaan en aio syödä niitä.

No tytär ei kuitenkaan käyttänyt hienoa sokeria ja loppujen lopuksi oli tyytyväinen minun valintaani. Minulle taas avautui vastaus miksi en syö munkkeja kahviloissa Suomessa.

Osan munkeista täytin, lasten toiveiden mukaan suklaalla ja toffeella, mutta osan niistä täytin sitruunatäytteellä ja vein työpaikalle kahvihuoneeseen. Kaikki olivat samaa mieltä niistä: erilaiset, mutta hyvät ja raikkaat. No sitäpä just!

Suunnittelin kotona illalla syöväni niitä pari, sitruunatäytteellä (kun se on vaan niin hyvää!), mutta kotona minua odotti yllätys! Mieheni, joka yleensä ei syö mitään makeaa, oli syönyt 4-5 munkkia ja sitruunatäyteputkilon tyhjäksi.

Menihän minulta hermot hetkeksi. Mutta Nutella pelastaa aina!

Haluatko itsekin kokeilla tehdä ja syödä munkkeja eteläiseen tapaan? Tässä sinulle ohje ja kuvat mistä näkee myös työvaiheet. Ihastut varmasti.

Jos kuitenkin haluat jotain erikoisempaa, kokeile tehdä wienermunkkeja. Minä täytin ne kinuskilla, mutta voit  laittaa niihin mitä vaan, oman maun mukaan.

2 kananmunaa
3 dl maitoa
100 g voita
1 pussi hiivaa
3 rkl sokeria
1 tl suolaa
yhden sitruunan raastettu kuori
650-700 g vehnäjauhoja

1 l öljyä (rypsi-, rapsi-, auringonkukka-, maissiöljy…)

tomusokeria

täytteeksi:
hilloa, Nutellaa… (minä sain testattavaksi DrOetkerin valmis muffinitäytteet, niissä on kätevä pursotussuutin)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Sekoita puolet vehnäjauhoista, hiiva, suola, sokeri ja sitruunan kuori. Lisää maito, sulatettu voi ja kananmunat ja sekoita taikinaksi. Lisää vehnäjauhoja tarpeen mukaan. Taikina saa olla hieman kovempaa, sellaisena imee vähemmän öljyä (niin kuin sanoin jo tyttärelle). Peitä kulho leivinliinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Sekoita varovasti lusikalla vain sen verran, että taikina laske alas ja anna kohota vielä kerran.

Laita taikina jauhotulle työtasolle, vaivaa ilmakuplat pois ja anna levätä noin 15 minuuttia.

Kauli taikina 1 cm paksuksi levyksi ja leikkaa muotin tai lasin avulla 7-8 cm ympyröitä.

Anna niiden kohota 10 minuuttia, käännä ne nurinpäin ja anna kohota lisää 10 minuuttia.

Kuumenna öljy syvässä kattilassa  (noin 180 astetta) ja laita munkit yksi kerrallaan kattilaan.  Se puoli mikä oli päällimmäinen paistetaan ensin.

Paista 4 minuuttia ja käännä toiselle puolelle ja paista vielä 4 minuuttia.

Jos öljy on liian kuuma, munkit tummuvat liian nopeasti ja jäävät raa'aksi sisältä (eikä sisälläe muodostu ”täytetaskua”).

Jos öljy on liian kylmää, munkit imevät rasvaa.

SUUNTAA ANTAVA VINKKI!

Minulla on liesi asteikolla 1-9. Paistan munkkit 6:lla 2 minuuttia ja 5:lla 2 minuuttia.


VERTAILU:

BOSNIAN MUNKKI

BOSNIALAINEN LAPSI SYÖ BOSNIAN MUNKIN

TOINEN BOSNIALAINEN LAPSI SYÖ TOISEN BOSNIAN MUNKIN

KAKSI MUNKKIA (BOSNIALAISTA)

SUOMENKIELISEN BLOGIN KIRJOITTAJA (BOSNIALAISEN BLOGAAJA) SYÖ KAKSI MUNKKIA KERRALLA

... BOSNIAN KAHVIN KANSSA

EPILOGI:

Kulttuureissa on eroja.

Monikulttuurisuus ei ole haitallista.

Päinvastoin!!!

HAUSKAA  VAPPUA

27

Hirssi-mustikkapuuro

Aamupuuro ei ole tyypillinen aamupala meillä. Itseasiassa ei meillä syödä paljon puuroa ollenkaan. 

Ainoa, mitä lapsuudesta muistan, oli maissipuuro. Maissijauhoista keitettynä ja sen päällä voita, kuumaa maitoa ja smetanaa. Ai miten ihanaa! 

Nopea puuro oli tehty maissisuurimoista ja se tunnetaan nimeltä polenta. Ei se ihan sama asia kuitenkaan ole, mutta puuroksi tarkoitettu polenta keitetään hieman löysäksi  (puuron koostumus!) ja sen päälle sitten lisätään voita, kuumaa maitoa ja smetanaa.

Riisipuuro ja mannapuuro meillä tunnetaan jälkiruokana. Niihin lisätään sokeria keiton aikana eikä suolaa lainkaan. Jäähdytetään jääkaapissa ja tarjoillaan jälkiruokana. Kuulostaako omituista? Varmasti kuulostaa! Ja ymmärrän. 

Muistan, kun vuonna 1996, Kontiolahdessa olin päiväkodissa harjoittelemassa. Se oli osa suomen kielen kurssia ja minut sijoitettiin neljäksi viikoksi päiväkotiin harjoittelemaan  suomen kielen puhumista. Ennen harjoittelua ehdin olla suomen kielen kurssilla 2 kuukautta ja muutenkin Suomessa 2 kuukautta ja 1 viikko. Voithan kuvitella miten hyvin pärjäsin 3-5 vuotiaiden lasten kanssa. Henkilökunta oli onneksi ihana ja osaa heistä osasi englantia, joten selvisin. Harjoittelijalle luonnollisesti kuului myös ruoka ja niin ensimmäiset  suomenruoka-annokset tuli maistettua päiväkodissa  (suomen kielen kurssi pidettiin Kansalaisopiston tiloissa, jossa ei ollut mahdollisuutta ruokailuun, joten kurssin aikana söimme omia eväitä).

En nyt rupea paljastamaan miltä maistui ensimmäinen annos makaronilaatikkoa päiväkodissa, sillä olen elänyt sotapäiviä milloin minulla ei ollut mitään muuta syötävää kuin pelkät makaronit suolavedessä, tai leipä ja Punaisesta Rististä saatu rasva (ghee) ja tunnen niitä kenellä ei ollut edes sitä. 

Mutta paljastan nyt teille miten iloinen olin, kun eräänä aamuna kävin hakemassa keittiöstä aamupuuron ja se olikin minun lempijälkkäriäni: ihana, makea riisipuuro. Tai ainakin minä uskoin niin.

Olin pikkusen yllättynyt, kun se oli kuumaa, mutta ajattelin, että se on vaan suomalaisten tapa. Ei se minullekaan ollut outoa, kun monesti olen syönyt sitä kuumana. Harvoin maltoin odottaa, että lempiruoka jäähtyy.

Katselin iloisia lasten kasvoja ja odotin rauhassa omaa vuoroni. Lapset ensin. Huomasin, että aikuiset laittoivat sokeria ja kanelia päälle => tosi outoa! No lähdin minäkin hakemaan sitä upeaa riisipuuroa ja tein päätöksen syödä vatsani täyteen. 

Se mitä tapahtui sen jälkeen kun laitoin ensimmäisen lusikallisen suuhuni on nähty monissa elokuvissa. Voi hyvänen aika. Yllätys oli shokin rajalla. Mikä pahempaa, en tajunnut silloinkaan, että se on vaan sellainen, vaan olin varma siitä, että keittiötäti oli vahingossa sekoittanut suola- ja sokeripurkit. Ja ihan niin kuin olisi tarkoitettu, että asia olisi vielä hauskempi, sinä päivänä töissä ei ollut ketään joka osasi englantia. Voit kuvitella miten hankala oli selittää suomen kielellä, miten keittiötäti on tehnyt virheen ja miten järkyttävää oli se, ettei kukaan muu valittanut kuin minä. Kukaan ei ymmärtänyt mikä minulle tuli ja minä en mitenkään voinut kuvitella, että riisipuuro kuuluu olla suolainen. En voi kuvitella vieläkään, mutta olen jo vuosien varrella tottunut.

Älä sitten ihmettele, jos aina silloin tällöin blogissani ilmestyy jonkinlainen makea puuro. Niin kuin esimerkiksi nyt.

Keitin hirssipuuron ja lopuksi tajusin, että en pysty syömään sitä ilman sokeria. Sinä ehkä voit, joten pääset nauttimaan oikein maukasta ja terveellistä puuroa sokerittomana. Tee oma valinta. Minun on hieman epäterveellinen.

neljälle:

1 l maitoa 

3 dl hirssin jyviä

1 vaniljatanko

2 rkl kookoshiutaleita

3 dl mustikoita

(1-2 rkl palmusokeria tai ripaus suolaa )

Päälle

mustikoita

Liota hirssiä vedessä hetken ja valuta siivilässä. Huuhtele juoksevan veden alla niin kauan, että vesi alkaa olla kirkasta. 

Keitä maito ja lisää siihen halkaistu vaniljatanko ja sen siemenet, kookoshiutaleet ja hirssin jyvät. Keitä miedolla lämmöllä 35 minuuttia. Lisää mustikat ja sekoita. Keitä vielä 5 minuuttia. Mausta puuro sokerilla tai suolalla. Anna seisoa kannen alla noin puoli tuntia. 

Tarjoa puuro mustikoiden kanssa.

6

9v:n Disco-bileet –tunnelmia

Sunnuntaina juhlimme meidän 9 v prinsessan syntymäpäivää. Synttärit on tässä blogissa aina ollut iso juttu, kun bloggaaja-äiti yrittää toteuttaa kaikkia lasten toiveita, mahdollisuuksien ja kykynsä mukaan, tietenkin. Eikö juuri eräs synttärikakku tuonut tämän blogin pinnalle? Blogini oli vain kuukauden vanha (ja oli tarkoitettu pieneen piiriin työkavereita, reseptikirjaksi) kun Akvaariokakku herätti paljon huomioita ja blogini sai paljon lukijoita.

Sen jälkeen blogissa on  juhlittu paljon; olemme esteratsastaneet, syöneet oikeaa hevosta, lentäneet sateenkaaressa, tehneet vahingossa K-18 kakun 6v pojalleni, käyneet sirkuksessa, ilotulittaneet….. Minusta kaikkien aikojen kaunein oli Angry birds-juhla. Pojalle taas jäi Mine craft muistiin. Isommalla tytöllä oli kunnia saada minun voittajakakku synttärikakuksi….

Tänä vuonna pidettiin oikeat Discobileet. Vuokrasimme Kattilansillan nuorisotalon tiloja ja discolaitteita juhlia varten. Sieltä puuttui vain kakku ja koristeet. Tulossa oli koko luokka, vaikka käytännössä meni niin, että kaikki tytöt saapuivat, mutta pojista ei kuulunut mitään. Oma poikani ja hänen kaverinsa olivat ainoat miehet juhlissa. Ja tietenkin Nuorisotalon henkilökunnan puolesta Ajdin, joka oli varmistamassa, että juhlista tulee unohtumattomat.

Itselleni iski jonkinlainen paniikki, kun kaikki jäi viime tippaan, enkä olisi selvinnyt, ellei ystäväni Kaisa oli jättänyt  omia puuhiaan ja tullut minua auttamaan.

Hieno kattaus  ainakin syntyi helposti. Ihanan näköiset Cupcake aiheiset kertakäyttöastiat, pöytäliina ja ilmapallot on saatu Confetti.fi myymälästä. Oli tosi helppo ja kätevä istua tytön kanssa tietokoneen äärellä, selailla valikoimaa ja päättää mitä me haluamme. Samalla hioimme ideaa hauskannäköisestä jättimäisestä Cupcake kakusta. Confetti.fi verkkokaupasta lyötyy laaja valikoima leivonta- ja juhlatarvikkeita ja saat ne näppärästi kotiovelle asti. Suosittelen lämpimästi.

Juhliin en  tällä kertaa leiponut paljon, vain kakun ja minihampurilaiset. Loppujen lopuksi pääsin aika helpolla tällä kertaa ja meidän tyttö sanoi, että juhlat olivat parhaat ikinä!!!!

Vielä kerran suuret kiitokset:

Kaisalle, 

Ajdinille, 

Terhille (Confetti.fi),

Kattilansillan nuorisotalon väelle

ja 

kaikille luokan tytöille, 

ketkä tekivät Ajlan juhlista unohtumattomat!

4

Sly 34, paljastus ja pikkuleivän kannustus

Nopeasti meni kolme kuukautta. Tuli jo paljastushetki: Helena, Otetaan puoli kiloa voita- blogista oli minun salainen leivontaystävä tällä kertaa.

Viimeisessä paketissa olen kannustettu leipoman pikkuleipiä ja nyt koen viimeisen hetken sitä tekemään.

Paketti oli tosi kiva, kuten ennenkin ja ohjeet valittu huolellisesti. Kiitos Helena, olit tosi kiva salainen leivontaystävä!

4

Suklaa-vadelmakuppikakut suklaa- ja vadelmakastikkeella

Iän vaikutus on suuri, myös lapsilla. Muistan aikoja, kun meidän esikoisen synttäreillä oli tupa täynnä meluavia tyttöjä. Oli hulinaa, kikkailua ja vaikka minkälaista hauskaa. Sitten asiat ovat muuttuneet niin, että eri kaveripiirit eivät sovi yhteen. Ei millään voi pistää saman katon alle ala-asteen kavereita, yläasteen kavereita, harrastuskavereita, toisen harrastuksen kavereita…. Pidetään monta pientä juhlaa. Leipuriäiti tykkää tästä: jokaiseen juhlaan oma kakku! No tänä vuonna päätös oli, ettei juhlia järjestetä ollenkaan. Keilailu hohtoradalla riittää. Ei kakkua! Ei meteliä, ei kikkailua….

Syntymäpäivää edeltävänä päivänä kysyin tekisinkö ainakin mutakakun? Ei!

Ei mennyt läpi. Äiti ei antanut periksi. Tehdään tex-mex ruokaa ja S’moreskuppikakut. Heti aamusta suuntasin kauppaan ja taas kerran ei kaikki mennyt niin kuin suunnittelin. Isoja valkoisia vaahtokarkkeja S’mores-ia varten ei löytynyt mistään. Oli keksittävä nopeasti jotain muuta. Suklaa ja vadelma ovat aina olleet tyttäreni suosikkiyhdistelmä, joten rakensin uuden suunnitelman kahden raaka-aineen ympärille. Päätin tehdä vadelmasuklaa kuppikakkuja ja kun terveelliset elämäntavat ovat niin ”in” tein hieman terveellisemmän taikinan kuppikakkuihin. Käytin muscovadosokeria ja punaista kylmäpuristettua palmuöljyä. Olin itsekin yllättynyt miten hyvämakuisia niistä oikein tuli. Sinä voit toki käyttää muuta rasvaa tai jotain muuta sokeria tilalle. Tämä taikina vaan toimii aina!!!!

Tästä ohjeesta tule 12 isoa tai 24 pientä muffinia. Itse pihistelin sen verran, että sain tasan 15, kun tyttäreni täyttää 15 vuotta. Ovathan ne muuten tuhteja ja täynnä vadelmia ja suklaata, joten taikina riittää hyvin 15 kappaleeseen.

1,5 dl muscovadosokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
1 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
½ tl soodaa
1 kananmuna
1 dl maitorahkaa
1,25 dl maitoa
75 g punaista palmuöljyä (käytin Bonred)

60 vadelmaa (pakaste)
15 palaa maitosuklaata

vadelmakastike:

300 g pakastevadelmaa
1,5 dl sokeria

suklaakastike:

1 dl kaakaota
1 dl sokeria
1 dl vettä

koristeluun:

4 dl kermaa
1 rkl vaniljasokeria
15 tuoretta vadelmaa

Kastikkeet voit tehdä jopa päivän etukäteen.

Vadelmakastike:

Laita sulaneet vadelmat kasariin ja laita sokeri päälle. Kuumenna varovasti ja kun alkaa kiehua, alenna lämpöä ja keitä 3-4 minuuttia. Kun on keitetty, laita sen siivilään valumaan ja auta lusikalla, niin että siivilään jäävät vain siemenet. Sekoita kastike hyvin, niin että sose ja neste yhdistyvät hyvin.

Suklaakastike:

Laita kaakao, sokeri ja vesi kasariin, kuumenna varovasti, koko ajan sekoittaen. Keitä miedolla lämmöllä 3 minuuttia. Jäähdytä.

Taikina:

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Asetele kuppikakkujen paperivuoat muffinssipellille. Jos et omista sitä, voit käyttää tueksi silikonisia muffinsivuokia, tai yksinkertaisesti, käytä kaksi paperivuokaa (amerikanmuffinssi- vuoat ovat hyvin tukevia).
Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen.
Sekoita kaikki nesteet yhteen.
Yhdistä ja sekoita varovasti lusikalla, vain sen verran, että ainekset yhdistyvät. Jaa taikina vuokiin. Laita jokaiseen taikinaan keskelle palanen suklaata. Laita myös vadelmat, 4 per vuoka.
Paista uunissa 12 minuuttia. Jäähdytä.
Vatkaa kerma ja vaniljasokeri vaahdoksi. Pursota muffinsien päälle (voit samalla harjoitella erilaisia pursotuksia, kuten minä tein => tulee hauskan näköisiä kuppikakkuja). Laita jokaisen kuppikakun päälle tuore vadelma.
Tarjoile kastikkeen kera.

Ja vielä tästä tex-mex jutusta: itsetehty salsakastike ja guacamole olivat vastustamattomia. Tosi helppo tehdä ja maku on erinomainen. Suosittelen! Ohje on tulossa.

Tulossa myös S’mores kuppikakkujen ohje, sillä löysin vihdoinkin isoja vaahtokarkkeja ja tein herkkuja pikkutytön syntymäpäivänä. Laitoin jotain erikoisempaa myös omana syntymäpäivänä..

Huhtikuu on meidän perheen tyttöjen synttärikuukausi, joten paljon kivoja herkkuja on leivottu. Ohjeita laitan sitä mukaa kun ehdin, joten pysykää kuulolla. Yleensä parhaat leivokset on tehty juuri synttäreitä varten.

Ja kolmien synttäreiden kunniaksi on luvassa myös ARVONTA! Ja pian… Heti kun ehdin…

​ Suklaa-vadelmakuppikakut suklaa- ja vadelmakastikkeella 

0