What’s Cooking Helsinki – tunnelmia

Tadaaam! Olihan päätös tehty jo viikkoja sitten: Minä lähden!

Haluan vihdoinkin tavata muutaman bloggaajan, joiden kanssa olen koko ajan tekemisissä ja joita vaan tuntuu tuntemaan kuin oma taskuni. Eikö pitäisi nähdä livenä? No ehdottomasti!

Olen aina ollut sitä mieltä, että bloggajien kesken on vahva tukiverkosto. Haluaisin kuitenkin tarkistaa onko se vain blogin takana vai myös todellisuudessa. Kiinnosti paljon, ovatko ne hymyt logossa aidot, onko ystävällisyys oikea tai onko se vaan naamio, onko pätevyys ruoanlaitossa todellinen…
Olen ihminen joka käsittelee pettymyksiä todella huonosti. Sovitanko niin, etten siedä pettymyksiä ollenkaan. Elämäni tie oli jossain vaiheessa niin julma, että takaraivossa on niin suuri jälki ja pelko jäänyt, etten niitä pysty kontrolloimaan ollenkaan. Ja minun käynti tapahtumaan olisi voinut tuoda minulle vaikka mitä! Olin valmis! Ja rinnallani oli Tiina, ihana seuralainen ja virtuaalinen ystäväni jo pitkän ajan. Oli kiva nähdä vihdoinkin.

Kaikista huolimatta, takaraivoja emme voi hallita, joten heti kun juna lähti, tuli päänsärky, mahakipu ja viimeisen puolen tunnin aikana junalla niin hirveää pahoinvointia, että rupesin miettimään onko minulla se kamala mahatauti, mikä tällä hetkellä kiertää Etelä-Savossa. Tai onko tulossa aivoinfarkti, kun tuntu vain toisella puolella vartaloa (olin viime viikolla EA1-kurssilla, sieltä tuli sellainen ”pätevyys” antaa diagnoosi).

En olisi itse uskonut, että aikuinen ihminen (joka viimeisen 15 vuoden aikana hoitaa lapsia ja kotia, käy töissä ja unohti, että elämässä on jotain muutakin) voi hermostua niin paljon tästä asiasta. Olen todella sosiaalinen ihminen ja tykkään tavata uusia ihmisiä, mutta taitaa olla pelko pettymyksestä, se mikä aiheutti oireita.

Mutta ihan turhaan!!!!

• Todellisuudessa bloggaajat ovat olleet paljon ystävällisempiä livenä kuin Onlinessa.
• Todellisuudessa hymyt ovat paljon leveämpää kuin kuvissa ja lisänä naurukin kuuluu kauniisti.
• Todellisuudessa he ovat oikein päteviä ja tietoisia ruokamaailmasta, täynnä kokemuksia ja omia kokeiluja, että voit heihin (meihin) luottaa ja kysyä jos jokin askarruttaa mieltäsi.
• Todellisuudessa helsinkiläinen bloggaaja tuli paikan päälle tuomaan minulle ibuprofeenia minun päänsärkyyn, mikä ei meinannut mennä ohi, vaikka pelko lähti. Kiitos Kimmo! Olin paikan päällä epäkohtelias, enkä kiittänyt lääkkeestä, kun meillä vanhan kansan usko sanoo niin: Jos kiität lääkkeestä, se ei tehoa. Nyt kiitän. Pelastit minun päiväni!

Kiitos teille kaikille ketkä teitte minun päiväni niin ihanaksi ja veitte pelkoni pois! Olette ihania ja vielä ihanampia kuin mitä luulin.

Minun päiväseuralaiset olivat:
(jos joku hetkeksi unohtui, laitetaan päänsärkyyn ja hermostuksen piikkiin ja lisätään jälkikäteen, jooko?)

Tiina, Mika, Minna, Heli, Kimmo, Tuuli, Timo, Mia, Heidi, Irma, Liisa, Erja, Marenkia, marenkia, Teresa

Oli kiva osallistua Rajamäen  ja SAGA-n workshoppeihin, joissa mukana olivat mm. Veera, Nanna, Merituuli, Mari, Terhi...

Arlan puolesta Otto Kontiovirta taikoi meille ihania maistiaisia..... Oli muutakin, mutta kaikkea en kerennyt enkä jaksanut maistaa. Ja juna lähti klo. 16:17 Hieman liian aikaisin! Varmuuden vuoksi.
Ensi kerralla nousen myöhäisempään junaan.....♥

Jonna Vormala

Nanna Rintala

Kiitos Johanna ja Mari ♥