Nyt puutarhassani kukkii piirakka!

Oli taas kerran ihanaa käydä kotimaassa ja taas kerran ihanaa palata kotoa kotiin. Vaikka Bosniassakin meillä on ihana puutarha, loman ajankohta on yleensä sadonkorjuun kanssa ristiriidassa, joten oman puutarhan antimia pääsee nauttimaan enemmän Suomessa kuin Bosniassa.

Saavuimme kotimaahan juuri sen jälkeen kun mulperimarjoja, mansikoita, vadelmia ja kirsikoita ei enää ollut saatavilla mistään (lukuun ottamatta ulkomaisia marjoja!). Persikat ja luumut olivat hieman myöhässä… Onneksi saimme nauttia oikein laadukkaita persikoita, nektariineja, luumuja, viikunoita, päärynöitä, omenoita Etelä-Bosniasta ja vesimelonia Makedoniasta.

Ei meillä mitään hätää, paitsi että oman puutarhan antimet jäivät kypsymään puihin meidän lähdön jälkeen.

Innolla odotan aikaa kun lapset kasvavat tarpeeksi isoiksi, että voivat jäädä kotiin omilleen ja  miehen kanssa kahdestaan pääsemme lomalle kotimaahan syyskuussa! Lupaan, etten silloin syön mitään muuta kuin puutarhani antimia.

Paha mieli unohtui saman tien kun tulimme kotiin. Suomen puutarhassa meitä odotti hieno yllätys: seitsemän vuoden jälkeen molemmat kirsikkapuumme olivat täynnä punaisia marjoja (siis "täynnä" tässä tapauksessa tarkoittaa 2 l kirsikoita, mutta seitsemän vuoden aikana emme ole päässeet edes maistamaan niitä). Ensimmäisen sadon kirsikkapuut antoivat viime vuonna, mutta linnut olivat meitä nopeampia), kääpiöomenapuun oksat roikkuvat maata myöten, naapurin omenapuu myös lupaa tiputtaa satoaan meidän pihan puolelle…luumuista en tiedä ehtivätkö kypsyä, mutta silti olen erittäin tyytyväinen. Tomaatteja on avomaalla yllättävän paljon, mangoldi on kasvanut hyvin, kurpitsoita on jonkin verran…

Sitten ei muuta kuin hihat ylös ja  keittiöön!
Ensimmäisenä oli tehtävä jotain makeaa. Juustokakku? Piirakka? Omenasta? Kirsikasta? Vaihtoehtoja loputtomiin… Entä jos tekisin piirakan kokonaisista omenista ja jos täytän sen juustolla? Miten olisi vaniljakreemi? Miten sen voi muokkaa paistonkestäväksi? Olisiko se tehtävä jotenkin näin? Tai  jos hyödyntäisin idean tästä? Onnistuisiko jos…? …tai jos…?
Päässäni ideat ja ajatukset pyörivät kuin pudonnut lehti myrskyssä. Mitä tästä tulee? Kokeilemalla se selviää…

Omenakirsikka piirakka
(gluteeniton)

Pohja:

200 g gluteenittomia kaurajauhoja
(voit myös käyttää 200 g vehnäjauhoja, mutta tiedäthän, ettei piirakka silloin ole enää gluteeniton)
1 kananmuna
125 g voita
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa

Täyte:

10–12 pientä omenaa
1-2 dl kirsikoita
250 g mascarpone juustoa
5 dl kuohukermaa
1 dl ruokosokeria
1,5 dl maissitärkkelystä
1 rkl vaniljasokeria

Sekoita jauhot, suola ja leivinjauhe. Nypi kylmä voi jauhoihin niin, että saat hiekkamaisen seoksen. Lisää kananmuna ja sekoita nopeasti taikinaksi.
Levitä taikina vuoan pohjalle ja reunoihin ja laita jääkaappiin.










Pese omenat ja poista niistä siemenkohdat. Asetele ne kauniisti vuokaan, muropohjan päälle.







Sekoita mascarpone, kerma, sokerit ja maissitärkkelys. Laita pursotuspussiin ja pursota täyte omenien sisälle ja väliin varoen, etteivät ne liiku vuoassa.

Laita jokaisen omenan keskelle yksi kirsikka. Asettele kirsikoita symmetrisesti omenien väliin.

Paista piirakka esilämmitetyssä uunissa 220 asteessa noin 45 minuuttia. Kun otat piirakan pois, täyte on hyvin löysä. Sinun on vaan oltava kärsivällinen. Odota, että piirakka jäähtyy ihan kokonaan ja siirrä se jääkaappiin vielä yöksi (tai ainakin neljäksi tunniksi!!!).



Lopputuloksena on ihana, kermainen, maukas ja oikein vastustamaton piirakkaleivos mikä kelpaisi jopa valtiovieraille.
Kirsikoilla ja mintun lehdillä koristeltuna se loisti meidän puutarhassa kauniimmin kuin mikään kesän kukka!!!