Lappeenranta, vaikka se on kuinka lähellä, se on aina tuntunut olevan tosi kaukana. 18 vuoden ajan, minkä olen asunut Mikkelissä, Lappeenrannassa on tullut käytyä vain kaksi kertaa: ensimmäisen kerran silloin kun ensimmäiset Lidl-myymälät avasivat ovensa Suomessa ja toisen kerran kannustamassa Bosnian istumalentopallojoukkuetta EM-kisoissa vuonna 2003 (Bosnia voitti kultaa, Saksa hopeaa ja Suomi pronssia). Koko kaupungista jäi mieleen vain hotelli missä Bosnian pelaajat olivat (nyt tiedän, että se oli Sokos Hotel Lappee) ja sen lähellä oleva Kekäle-myymälä.
Nyt 13 vuoden tauon jälkeen olen käynyt Lappeenrannassa kaksi kertaa kahden viikon sisällä. No, mikä on muuttunut? Pääseminen Starbox- portaalin bloggaajaksi toi uusia kuvia elämääni ja Lappeenrannan lähemmäksi.
Ensimmäisen uuden käyntini jälkeen jäin katumaan tekemättömiä ostoksia ja tiesin, että kohta suuntaan Lappeenrantaan uudelleen. Ja niin eräänä vapaana arkipäivänä lähdin ajelemaan kaupanhyllylle jääneitä täydellisiä farkkuja kohti.
Ajoin ensin Lappeenrannan satamaan, ja kävin tutustumassa kuuluisaan Wanha Makasiini Bistroon. Siellä on kuulemma elokuusta lähtien asiakkaille ollut tarjolla oikein hyvää ja laadukasta lounasta ihanan tunnelmallisissa tiloissa. Olihan se pakko käydä tutustumassa. Oli vielä tuuri, että lounaalle sain oikein hienoa seuraa.
Vaikka satamassa puhalsi kova tuuli, vietin hetken ulkona ihastelemassa Saimaan rantaa ja upeaa punatiilistä vanhaa rakennusta, jossa sijaitsee Wanha Makasiini. Kylmästä säästä huolimatta, en voinut kuin ihastella upeaa kesäterassia ja mietin miksi en ollut käynyt täällä jo heti elokuussa.
Olen kasvanut joen rannalla ja vietin melkein puolet lapsuudestani meren rannalla, joten tuntuu, että suonissani juoksee vesi, sydämeni on iso ranta missä löytyy paikka kaikille ja aurinko paistaa silmistäni jatkuvasti. Paistoihan aurinko siinäkin päivänä… Teki mieli istahtaa hetkeksi ja nauttia näköalasta. Oli kuitenkin sen verran kylmä, että lähdin heti sisälle. Ei harmittanut hetkeäkään. Paikka oli niin lämmin ja tunnelmallinen ja mikä parasta: ikkunoista näki Saimaan kaikessa kauneudessaan. Mahtavaa!
Vuonna 1911 rakennettuun taloon on vuosien varrella mahtunut vaikka mitä: kasarmin varikko, tarkka-ampujarykmentin työhuone, venevuokraamo, mehuasema… Ravintolapalveluja talo on tarjonnut vuodesta 1984 ja nykyisillä omistajalla lokakuusta 2014 alkaen.
Sisätiloista huomaa heti panostamisen luoman modernin tyylin säilyttämällä samalla vanhan rakennuksen parhaat puolet. Ihastuin miten hienosti tiiliseinät on puettu harmaaksi. Ripaus turkoosia tuo sataman hengen sisälle ja pehmeä, mutta tehokas valaistus luo mahtavan tunnelman. Tässä paikassa voi yhtä hyvin viettää romanttisen hetken, perhejuhlan tai bisneslounaan. Käytössä on myös kaksi kabinettia täyttämään asiakkaan toiveita.
Lounasaika on tavallista laajempi: klo.11–15. Joka päivä on tarjolla runsas salaattipöytä, itsetehtyä leipää, päivän keitto, kaksi lämmintä ruokavaihtoehtoa joka tilauksen perusteella tarjotaan lautasannoksena pöytään ja jälkiruoka. Arjen pientä luksusta! Minusta on tosi ihanaa, kun ruoka tarjoillaan pöytään. Itse olen kotona vastuussa 95 % meidän perheen ruoasta, ja pyrin tarjoamaan sitä perheenjäsenille aina kun mahdollista, joten osaan myös nauttia, kun joku tarjoaa ruokaa minulle. Olisi oikein mahtavaa jos ainakin kerran viikossa olisi mahdollista viettää ruokatunti täällä. Mutta työpaikaltani matkaa on noin 100 km, joten tänne en pääse kuin vapaapäivinä.
Syy siihen, että haluan tulla tänne uudelleen ei johdu vain ravintolan kauneudesta, eikä siitä, että saan ruoan tarjoiltuna pöytään. Pääsyy on ruoan maku ja laatu!
Kaikki ruoat täällä tehdään käsityönä ja käytetään mahdollisuuksien mukaan lähiruokaa aina ottaen huomion käynnissä olevan sesongin. Kaikki lihat, kasvikset ja juurekset pilkotaan/leikataan/raastetaan itse eikä eineksiä ole käytössä ollenkaan.
Lounaslistalla kala on löytänyt paikkansa neljä kertaa viikossa ja lihaa on tarjolla joka päivä. Kaksi kertaa viikossa tarjolla on ”parempaa” keittoa, niin kuin esim. lohiseljankaa. Torstaisin taas perinteisesti hernekeittoa Makasiinin tapaan ja pannukakkua. Päivän menussa trendit on otettu huomioon, joten lounaslistalta saattaa löytää tuulahduksia maailmalta mm. possunposkea, selleri- tai fenkolirisottoa ja pyreetä, lohiburgeria, grillattua karitsaa, rucolapestoa, paahdettua munakoisoa… ja sitä kaikkea saa edulliseen hintaan 12,50 € (keittolounas maksaa vain 9,50 €), pöytiin tarjottuna.
Vaihtoehtoisesti voit tilata Business-menun, mikä sisältää alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan, jotka on valmistettu laadukkaista kauden raaka-aineista hintaan 26,90 €/hlö. Menu vaihtuu viikoittain.
Lounasajan ulkopuolella ravintola tarjoaa myös à la carte -annoksia, monipuolisen viinivalikoiman, oluet ja drinkit ja on avoinna iltaisin klo. 22 saakka, perjantaisin ja lauantaisin klo. 23 saakka. Menossa ovat mukana myös teemaviikot, joita voit kätevästi seurata ravintolan Facebook-sivuilta. Tällä hetkellä menossa ovat riista- ja sieniviikot, joten kiirettä pitää jos meinaat ehtiä. Sen jälkeen luvassa ovat huikeat perinteiset pihviviikot, joita minä en missään nimessä halua missata. Pitäisi varmasti järjestää koko perheelleni yöpymispaikka ja suuntautua viikonlopun viettoon Lappeenrantaan.
Ja nyt parasta: pikkujoulun menun lisäksi kahtena viimeisenä viikkona ennen joulua on tarjolla Joululounas. Taas jotain, mihin haluaisin ehdottomasti tutustua. Kohta se selviä onko Lappeenranta edelleen tosi kaukana, vai onko se tarpeeksi lähellä!
Minun lounasvalintani oli paistettu hauki, voikastike, rakuunaporkkana ja pikkuperunat. Sain pöydälle reilunkokoisen haukifileen maukkaiden lisukkeiden kanssa. Krouvityylinen annos vastasi melkein a la carte- vaatimuksia.
Seuralaiseni tilasi bistron pannupihvin smetanan, suolakurkkujen ja rosmariiniperunoiden kanssa. Pihviä kehuttiin parhaaksi miesmuistiin.
Kahvin kanssa nautimme maukkaasta vadelmapiirakasta vaniljavaahdon kanssa ja muistelimme Jaakko Kolmosen herkkuja, elämän tyyliä ja punaviinikiisseliä. Punaviinikiisseli jätti niin ison vaikutuksen sekä Sokerivaltakunnan bloggaajalle, että ravintola- ja keittiötoimenjohtaja Mikko Kinnarille, että jää nähtäväksi kumpi meistä on nopeampi toteuttamaan Jaakon vanhan aarrearkun reseptin. Bloggaajana saan edukseni sen, että joulua voi luoda kuukausia aikaisemmin, joten pysykää kuulolla… ohje on pian tulossa!
Lounaan jälkeen kävin ostamassa täydelliset farkut ja paljon muutakin. Oloni oli loistava. Olet mitä syöt! Ja minä söin upeaa ruokaa, joten oloni oli upea myös.
Kotona odottivat nälkäiset lapset ja mieheni ja lähdin heti tekemään heille hyvää ruokaa. Inspiraatiota otin mukaan kun lähdin pois Wanha Makasiinista. Perheeni sai taas kerran upeaa ruokaa. Kävin sen jälkeen kaupassa ostamassa hillosokeria ja keitin aronia-omenahillon, kanelin ja vaniljan kera. Paistoin vielä Halloween-piirakan (se bloggaajan etu, mistä äsken sanoin!) ja kello oli jo 23 kun tajusin, että pitäisi mennä nukkumaan. Ei ollut nälkä ollenkaan. Olin virkeä ja tyytyväinen… koska hyvä olo tulee sisältäpäin!
Ei kommentteja